I'm not a robot.

OLI AIVAN MAHTI VAPPU!

Olin vaa helvetin sekasin mut ei se mitään, vieläkin iha bilefiilis ja haluun viime viikonlopun takas. Kun kaikki vaa oli toistensa kavereita, riippumatta siitä että ollaanko puheväleissä esim. koulussa ja näin. Oli niin vapautunu meno. Alkoholipitosia nesteitä kulu rajusti mut niin kuuluuki vappuna. 

Henkilö nimeltä Jose osoitti jälleen aivan mahtavaa uskollisuutta ja mua niin vituttaa iha Ritanki puolesta.

Noh, ei kai oo mun ongelma.
(enkä oo siitäkää ihmisestä vielä yli päässy)

Huomenna on fysiikan valtakunnallinen, se tulee meneen niin päin persettä että huhuh. Muutenki kaikki kokeet on vaa menny huonosti koko kevään ajan. Ehkä yks ysi on tullu, loput kaseja ja seiskoja ja nimenomaan valtaosa seiskoja. Vituttaa.
En oo pessy pyykkiä noin miljoonaan vuoteen ja vaatteista on pulaa, oon käyttäny kohta koko vaatekaapin sisällön ja voin kertoo et siel ei oo enää mitää kovin kauniita vaatteita jäljellä..

Puolentoista viikon päästä me ollaa sit matkalla Maltalle luokan kaa, ootan sitä reissua tosi paljon, varsinki nyt ku meiän luokkahenki on parantunu huomattavasti siitä mitä se ysin alussa oli. Sillon vähä mietitytti et mitä siitä matkasta tulee kun porukka oli niin omissa kuppikunnissaan että toisille ei vaan puhuttu, nyt se on muuttunu.
Vappunaki ku kaikki oli ympäripäissään niin halattiin moneen kertaan kaikki läpi. Toi asenne nyt ei tietenkää iha selvinpäin oo voimassa mut kuitenki. Joku tieto siitä että sisimmässään suurin osa meiän luokasta pitää kaikkia muita iha ookoo-tyyppeinä.

Ja sit. Kohta on taas kesä. Ei oo aika voinu mennä näin nopeesti. Siis ihan liian nopeesti. Viime kesästä on omat hyvät ja huonot muistonsa ja nyt ne jotenki puskee pintaan kun kesä lähestyy. Lisäks on outoo kun en menny kesäteatteriin tänä vuonna. Ei vaan jotenki jaksanu, aattelin ottaa rennosti nytte tän loman ihan kokonaa. Ehkä ens vuonna sitte taas, jos sinne ketää tuttuja sillon ois menossa.
Kamala ikävä Annee.

Vois lukee fysiikkaa, mutta mitä suotta kun ei se päähän kuitenkaan jää.

Gin and Juice

Äää oli ehkä paras pääsiäisloma ikinä. Koskenrannassa chillailua parhaiden kaa, mentiin pullonpyöritystä tuntitolkulla, ja kukaan säästyny noloilta jutuilta.. Mut sehän siitä kivaa tekeekin. Meikä sai ilokseen juosta Karjalapahvi päässä ympäri koskenrantaa ja Nina strippas (kännissä) lampputolppaa vasten. Mä olin selvänä 95% ajasta, sunnuntaina join neljä tölkkiä lonkeroita mut eihän ne kunnolla päähän noussu. Hyvä vaan, sitä paitsi nyt on jo uudet alkomahoolit kaapissa. Vitun rappioalkoholisti mäki. 

Noh, kerrankos sitä vaan eletään.

Huomenna on bilsan koe. Huomaatte varmaan kuinka oon tälläkin hetkellä nenä kirjassa opettelemassa munuaisten ja hermostotoiminnan saloja. Naaaaaaat. Asd, olis iha jees saada siitä ees seiska, meinaan ku numero vaarassa tippua.. Oikeestaan pitäis saada kasi, ettei tippuis. Toinen on sit ysiikan valtakunnallinen ens viikolla. Ah, en tajua siitä oikeesti hölkäsen pöläystä, että onnee vaan mulle, siitäkin pitäis saada kasi. Tehtiin tänää viime vuoden valtakunnallista tunnilla, en osannu siitä yhtäkään tehtävää. Tykki kutsuu? 

Mulle tilataan tänään skopa, sit tarvis vielä saada se kortti ennen uudistusta. Pidetään peukkuja että ehdin. Ei nimittäin oo kellään tässä perheessä varaa kustantaa mulle niitä ajotunteja jne. Ootan niin niin niin paljon että saan sen kortin. Ja kahen viikon päästä meikä lähtee Maltalle ft. 9B, sitäkin on tässä kohta odoteltu kaks vuotta.

Äiti on taas vitun ärsyttävä ongelma, jonka mielelläni myisin ihan niinku Spotifyssa kehotetaan. Blaablaablaablaa. EI KINOSTA. 

Huomaatko kun tulee pimeää?

Paperit tykkiin viety. Ette usko mikä helpotuksen tunne mussa nyt on. Huhhuh.

Oon jopa ihan toiveikkaalla mielellä sen suhteen et pääsisin sinne, jos vaan saan nyt millään pidettyä numerot ainaki nykysellä tasolla. Asd. Ehkä tää ei ookaan niin kamalaa.

Ja sit huomenna meen Lindalle yöks. Pitkästä pitkästä PITKÄSTÄ aikaa. Ootan sitä. 

Toivon ja odotan et se ois samanlaista kun ennenki. Ja vaikkei ois, nii kyl siitä jebaa tulee. Ollaan nyt tunnettu suunnilleen vuosi. Oispa jo kesä. 

Lol, Rita ja Jose sitte sutjakasti palas yhteen, onnea niiden suhteeseen ja silleen. Uskon että se on varmaan tosi tasapainonen ja luottamukseen perustuva.

Vois ottaa päikkärit, en jaksa tätä kusipäiden määrää o.o

Anteeks, tylsä merkintä.

Take me out of here.

GAAAASH EI MUUTA KUN ETTÄ AHDISTUKSEN SUPERMEGAMULTIHUIPENNUS.

Ylihuomenna pitää palauttaa viimestää ne tykin jutut.

LSAIHDRGÖALDHFÖGAODH

Kukaan ei halua enempää sirpaleita.

Aattelinpa nyt tänne jotai rustailla ku en vähää aikaa oo saanu aikaseks. 

Huhhuh ku on taas viime aikoina menny hiukkasen vitutuksen puolelle. Toisaalta stressi on suhteellisen hyvin kumonnu sen vaikutusta(ei kyllä millään hyvällä tavalla) mutta kumminkin. 

Oltii tänää keilaamassa Upen synttäreiden kunniaks. Oli perseestä. Koska mulle voitto on suhteellisen tärkee, vittuunnuin hyvin nopeesti siitä että olin koko ajan huonoin. Joten olin sit iha kamalan vittuuntunu ja niillä meni hermo muhun, suutuin niille ja lähin meneen. Porasin vartin kaupin keilahallin parkkipaikalla. En mä nyt sitä häviöö itkeny, ei se niin iso juttu ollu, ehkä jos oisin 10 vee tai alaspäin nii se ois saattanu johtua siitä. Mut Upella ja Miralla on joku ihme vastarinta mua kohtaan ja koko ajan saa jotai kommenttia jostain. Miksei ne voi ymmärtää etten oo mikää täydellinen kypsä aikuinen, vaa et mä oikkuan mistä haluan ja ne vois ainaki pitää suunsa kii siitä. En mäkää ala ilkkua kumpaakaa ku vaikka Mira poraa jotai et sen äiti ei huomioi sitä joittenki miesten takia, vaikka mun mielestä sellasesta on iha turha valittaa. Enkä mä ala haukkua Uppee sen omista tavoista. Mut miten vaa. Jos mun pitää olla niin saatanan aikuinen niiden mielestä, niin  ADIOS. Syökää päänne.

Positiivista tällä viikolla oli se, kun iskä pelasti mut stressiltä. Se hoiti mun harrastelausuntojen haun. Oon niin ylikiitollinen että kuolen. 

Jose on edelleen perseestä mutta oon niin toivottoman pahasti menettäny sydämeni sille, että tässä sitä vieläki vaa luodaan haikeita katseita sen takaraivoon koulussa. Hah, se on oikeesti niin kusipää ku ihminen voi olla. Vittu.

Sit tolla Hyppölälläki on jotai mua vastaan ku tuli valittaan jostai vitun leivän reunoista ku en syöny niitä ja sano et mun numero laskee. EI JUMALAUTA TOLLASESTA VOI LASKEE NUMEROO SAATANA VARSINKI PÄÄTTÖTODISTUKSEEN MIKÄ HELVETIN KUSIPÄÄ SEKI ON.

Ei vituta.

Hyvää illanjatkoo.

Olen unohtanut kaiken.

Tänään on hieman parempi päivä ku viimeset päivät on ollu. JOhtuen erittäin säälittävästä syystä jota en aio edes mainita nyt, koska siitä oon jauhanu jo muutenki liikaa. Vähän eri sävyyn vaa. Mutta anygay. Oon niin kusessa niiden harrastelausuntojen kaa, että oon melkeimpä jo toivoni menettäny. Enkun valtakunnallinen oli suhteellisen helppo. Matikan samoin. Onneks.

"Niin siis  PYYHEkumi, vai....?"

"Sä oot sairas."

"Niin säki."

Go go go go.

Ruohoko vihreämpää aidan

toisella puolen?

Aurinkoko paistaa kirkkaammin 

Etelän ihmisille?

Kuuko valitsee kenelle

näyttää tien

orjantappuraviidakossa?

Sinäkö otat ihan kenet

vain haluat?

Tämä voisi olla uusi alku.

Ette tiedä kuinka mua vieläkin vituttaa. Tai tiedätte varmaan. Mut silti. Haluun vaan kirota koko vitun pallon helvettiin. Haluun kiroilla. Huutaa oikeen kunnon ärräpäitä. 

Kusipää. Kusipää. KUSIPÄÄ. Valehtelija. 

SÄ. VALEHTELIT. JOKA. SANAN. 

Niin että haista vittu. Rakastan sua.

Tapa ittes.

Etkä sä hymyile, vaan söpösti irvistät.

Gaah, kevät. Tulee niin mieleen viime vuosi tähän samaan aikaan. Oltii näihin aikoihin lähdössä Berliinin iskän ja veljien kaa. Se oli kyllä kiva matka. Muistan ku luin siellä Pimeää puolta ja kluuntelin samalla levyä jonka olin ostanu Berliinin isoimmasta levykaupasta. Sanni tekstas et ne oli Pietan kaa saanu vuoden karkkilakon päätökseen. Uudet Converset hiersi hemmetisti kantapäitä, niissä on vieläkin veritahra vasemman jalan kantapäässä. Rakastin kulkee yksikseni pitkin niitä isoja katuja. Vietin aikaa auringon paisteessa hautausmaalla joka oli samalla kamalan pelottava ja kaunis. 

Tosta reissusta vähän päälle kuukauden päästä tutustuin Lindaan. Ihan järjetöntä että siitäkin on kohta vuosi. Aika on menny niin nopeesti että heikottaa. Ja siitä päivästä, 11.5.2010 eteenpäin, on tapahtunu niin paljon että vähemmästäki ois pää pyörällä. Niin mun ja Lindan välillä, ja kaikessa muussakin. Viime keväästä tähän kevääseen oon kokenu suunnilleen kaiken mitä ois olettanu mun kokeneen jo seiskaluokan kevääseen mennessä. Ehkä oon vähä hitaampi elämässä. 

Mut oon sentään alkanu elää. Vihdoin. Toisaalta nyt tää elämä on taas vähä elämätöntä koska Jose. Ja koska mä oon niin helposti koukutettavissa. Tässä se taas huomattiin. Päästän varmaanki ihmiset liian nopeesti liian lähelle. Aion päästää vastakin. En oo vielä tarpeeks traumatisoitunu. Joskus ihmettelen että millon on mun vuoro kokee kovia, hävettää että on ollu niin helppo elämä, ettei kehtaa kertoo omista "ongelmista" kun ne ei oo mitään verrattuna jonkun muun ongelmiin. 

Mutta kun kuitenkin haluais jauhaa siitä asiasta maailman tappiin. 

Ja ihan rehellisesti, ihan sama kelle siitä puhuis, tylsistyttäis kliseisillä tarinoilla siitä kuinka ihana ja kamala joku ihminen samaan aikaan on, kunha vaa sais puhua ja puhua ja puhua ja puhua. 

Asd, mä kuulostan niin typerältääääääääää.

Antakaa anteeks tällaselle pienelle rakastuneelle.

Ryan Farishin biisit tekee viime keväästä vielä elävämmän.

Stupid things.

Siivosin blogin. Kaikki tyhmät merkinnät jotka on tavallista turhempia tai oon tehny ne jonkun tunteenpuuskan vallassa, sillee et ne on vaa korneja.
Miten tähän on tultu, et ilman jotain ihmistä tuntuu, et mun elämässä ei oo sisältöö. Ei mitään. Ainoostaan koulu ja koti. Välillä talli. Ja näänhä mä ajoittain kavereitaki, sillon kun huvittaa.. Mut silti. Yhtäkkiä noilla ei oo väliä. Ihan tosi hei, oon kaikkialla niinku joku mun elämästä olis KUOLLU. Kohta porukka alkaa kysellä jotain sen suuntasta. Mitä niille sit vastaa? "Eeeei ku tosiaa ihminen jonka oon tuntenu 4 kk ja jonka kaa mulla oli salasuhde hylkäs mut sekä paljastu totaaliseks kusipääks ja nyt vituttaa." TUSKINPA. Nauraisin iteki itteni ulos rakennuksesta.
Silti kai kuuluu ihan hyvää. Ei viittis millään valittaa kellekään henkilökohtasesti näin pikkuasiasta.. Lisäks oon kans miettiny et vois alottaa uuden blogin, kun mua ahdistaa kirjottaa tänne. Lukijoiden joukossa kun on yks, jonka ei kuuluis olla sielä.. Eikä siinäkään oo mitää sellasta et haluisin jauhaa paskaa siitä tänne heti ku tietäisin et se ei seuraa tätä, koska mulla ei oo mitään syytä tehdä sellasta, mua vaan yksinkertasesti ahdistaa et se näkee nää. Ehkä en luota. Ehkä pelkään. Joo, pelkään.
Pelkään sun naurua.
Hömm sit Sannin innoittamana aattelin kirjottaa itelleni uuden hahmon ja alkaa roolaamaan. Joo älkää sanoko mitään, vetäydyn puuhasta jos se on liian ylivoimasta mulle.

Kuunnelkaa, rakastan. 

Lots Of Laugh

Mitä pitää tehä jos on rakastunu?

ps. Kielikoruunki oon rakastunu<3

I'm on fire for you.

Lisäilimpä näitä nyt sitte tännekin 8D

Closer

Kaippa sitä tännekki vois jotai vähä rustailla aikansa kuluks. Tarkotus ois tänää tehä päättötyöhön viimeset silaukset ja sit huokasta helpotuksesta, että se on valmis. Luulin etten koskaan onnistu koko jutussa.
Oltiin Miran kaa risteilyllä, ja oli ihan mahtavaa. Niin selvin päin ku vähä pienissäki, enimmäkseen selvin päin. Kuvamateriaali on suurimmaks osaks ehkä vähä liian kaunista kenenkään ulkopuolisen silmille, mut kyllä sieltä normaaleitaki (pitäis) löytyä, liitän varmaa tän merkinnän loppuun. Ostin keltasen Wescin (*shamed shamed shamed*) hupparin joka makso helvetisti, mut se vaan oli niin omnomnom nii oli pakko ostaa. Mira käytti koko reissun aikana huimat 4 euroo, en tajua miten se pystyy siihen. Lisäks hävisin pelikoneisiin 15 euroo, että ei harmita tai mitää. Kiitos Jose kun ehdotit tätä pelaamista nolshledsahgre. Ja hyvä minä kun kuuntelin.
Lauantaina meen ottaan kielikorun, pelottaa saatanasti. Siis se kipu. Oisko kokovartalopuudutus mitää? Tai kokokielipuudutus. Ja vähän ärsyttää ku jostai reiästä kehossaan joutuu maksaan 40 e. No mut ei voi mitää, toivotaa että se sit on sen arvonen kans.

"Oon aina miettiny miltä tuntuu nuolla jos kummallakin on kielikoru."

"No me koitetaan sit."
"Se ny oli itsestäänselvyys."

Viime lauantaina me otettiin Upen kaa kuvia, jäädyttiin tuol ulkona jossai minimekoissa, hyvällä onnella tuun vielä kipeeks. Vaikka tuskinpa, kun siitä on jo kumminki sen verran aikaa. Mun mielestä saatiin tällä kerralla hienoimmat kuvat mitä on ikinä otettu, että kyllä se sen arvosta ainaki oli. Tykkään ku muokkaus saa mun nassun näyttään siedettävältä, mikäli mahdollista. 

Lomapuuhista ei ookaan sit millään muulla saralla tietoo, kai sitä kapessa vois joku päivä piipahtaa häirimässä ihmisiä. Muuten mä sit luultavasti vaan lepään(=dataan ja syön) kotona, lataan akkua tuleville koulupäiville. 

Oon alkanu vakavasti epäillä mun kykyä käsitellä ihmisiä, se on aina ollukki huono mut se on kyllä menossa huimaa vauhtia alaspäin. Mitä tehdä kun on hypersosiaalinen mutta ei osaa toimia ihmisten kaa? Plah. Tarkemmin ajatellen mun ihmissuhteet on vähä sieltä täältä perseellää.

Hei joku Juha Tapio oli sit keikkailemassa siel 8D

I against I

Mä näin unta et mä olin Nykissä meren rannalla. Sellasen ison ja kirkkaan sinisen, jonka rantahiekka oli pienen pientä, hienoo ja valkosta. Sielä oikeen tuoksu meri-ilma, ja se rannan märkä hiekka tuntu kivalta varpaissa. Sellaselta pehmeeltä ja kovalta samaan aikaan. Mä istuin siihen jonkun viereen. Mä en muista kenen. Sit me vaa istuttii siinä ja kuunneltiin merta. Oisin voinu jäädä asuun siihen uneen. Kaikki oli täydellistä just siinä paikassa ja siinä hetkessä. Sit me noustiin ylös, otettiin toisiamme kädestä, käveltiin yhä syvemmälle veteen ja hukuttiin. Siihen sinisyyteen. Ihan kun ois kattonu jonkun silmiä. Siltä se tuntu. Et hukkuu silmiin. Vähän niinku Sannin silmiin hukkuu. Se meri oli saman värinenki. Mä rakastuin siihen mun alitajuntani mereen. Sitä ihmistä jonka kanssa mä sinne kävelin, mä rakastin myös. Niin että sattu. En vaan muista kuka se oli. 

Lintsasin tänään koulusta.

Yksin mut ei yksinäinen.

Mä päivitän liian usein. Mut ku vituttaa vaa nii liikaa ja en haluu ragee kellekkää kaverille ku niitä ei kiinnosta. Katottiin äske Upen kaa Tyttö joka leikki tulella, se oli kyllä hyvä mut ihan kamalan raivostuttava, ku se lehdistö vääristelee asioita ja sit siitä tilanteesta saa iha väärän kuvan ja sit on koko ajan sillee et "vittu eiiii". Sentään oma vitutus unohtu hetkeks.
Kuuntelen Puhuvaa Konetta. Anteeks? No ei tää kyllä hyvä oo oikeestaan. Vois vaihtaa biisiä jos jaksais, mut ei kiinnosta eikä huvita. Sunnuntai-masennus, maanantai-vitutus. Huomenna sit luultavasti ketuttaa kahta kauheemmi. Voi sopuli. Det här livit är från anus. Kielioppivirheistä ei oteta valituksia vastaan.
Ikävä viime kesää. Kaikki oli suurimman osan aikaa hyvin, eikä ollu näin pirun kylmä. Kesän jälkee kaikki on vaa luisunu jotenki ovelasti mun käsistä. Ihmiset lähinnä.
Ja toi Jose. Haaaaah, harmi sille ettei se oo ainoo joka kohtelee mua niinku mikään ei haittais mua, mä en aio enää mennä siihen lankaan. Että se siitäkin sitte. Kuulemma hyvä. Miks se ei mun mielestä oo hyvä? Hyvästi elämä ja tervetuloa tylsä harmaa arki. Vittujee? Noh.. Kaks eri maailmaa ei vaan pystyny yhdistyyn.
Kattoo ny miten toi Hiihtoloma sit suttaantuu, että meenkömäs inne yöks vai en. Luultavasti en, en vaikka se kuinka anelis. Koska sen se kyllä osaa, jos ei muuta..-.-
Ok en jaksa enää jauhaa paskaaaaaaaaa.

Venus As A Boy.

Sillä jossain kaukana 

tuuli hyväili hänen mielensä

pehmeää pintaa ja 

sai sen huokailemaan nautinnon 

tuottamista

kylmänväreistä

Jotka juoksivat nopeasti

kiusoitellen mutta 

kuitenkin hellästi pitkin

mielen väreileviä

sateenkaarenkirjavia

aaltoja.

Ne leikkivät nauraen

eivätkä ne alunperin tarkoittaneet

Satuttaa.

I wanna lock you up on my closet.

Huonoista päivistä

Huonoimpia ovat ne

Joiden piti olla hyviä

Valoisia kuin auringon

Pisin säde

Iloisia kuin Coca Colan

Pienet pomppivat kuplat sen 

Pinnalla

Mitä tehdä kun

Säteet polttavat ihon 

Tummanpunaiseksi

Jos aurinkorasva on loppu

Ja kuplat kirvelevät

Kielen pinnalla

Kun unohdit että

Olet aina vihannut hiilihappoja

Nyt lepoa.

Portaat

Ylös mutta kuitenkin

Alas

Mäki

Alas mutta kuitenkin yleensä

Ylös

Rakastan

Sitä tunnetta kun

Sinä minua täydennät

Ja kuitenkin otat osan minusta

Lukolliseen laatikkoon

Selkäsi taakse piilotat ja nielaiset

Avaimen

Portaat

Alas mutta lopulta

Selkäsi taakse

Katsoin kelloa ja kalenteria.

Katse käytävän päästä

Sinä se jaksat silmiäni maailman tappiin

Minä puolestani 

En ketään

Katse yläkerroksesta

Sinä se jaksat pitkiä hiuksiani niin kauan 

Kuin hengität

Minä puolestani

En mitään

Huudahdus suustani

Minä se jaksan kaivata katsettasi 

Aina kun et katso

Sinä puolestasi

Sidoit silmäsi minulta

Kipu tyhjässä katseessasi

Sinä se jaksat siltikin ikävöidä

Jotain mitä ei ollutkaan.

Tällaista ei näe, kun ollaan kotona kahdestaan.

Jeesi viikonloppu, sellanen.. normaali.
Mut kumminki ain venaan maanantaita, kun näkee Josee.
Kirjotin sit Sannille kirjeen. Periaatteessa se oli mun vuoro. Kesällä se jäi siihen kirjeeseen jonka Axel anto mulle, hiukan kärsineenä tosin. Eli siis joo. Meikän vuoro. Ei siinä nyt mitään kovin järkevää oo, mut toisaalta, tarviiko ollakaan? Käsite "järkevä" ei muutenkaan oikeen natsaa muhun.
Katoin just jonku hemmetin kauhuelokuvan joka oli vaan k15, mut eihän mun pieni mieli sellasiakaan kestä.
Mustahiuksinen tyttö teurasti mut.

Would you go along with someone like me?

Ei hitto. 

Oon ollu sisällä uudestavuodesta tähän päivään lähes koko ajan. Tää päivä herätti mut mun koomasta. 

Ekaks heräsin kolmen sijasta kymmeneltä, koska piti mennä hammaslääkäriin. Ja sit Uppe tuli tänne pitään seuraa. Katottiin American Beauty, ja tykkäsin ainaki ite. Välillä ehkä hiukan liian yököttävän perverssi jopa mulle, ihmiselle joka sentään ajattelee valehtelematta kaiken kaksmielisesti.

Sit loppu aika vaan maattiin keskellä mun huoneen lattiaa, mun pää Upen sylissä ja kaiuttimista Anna Puuta, jota lauloin mukana. 

Tälleen kun on viimeks nähny tota ihmistä koulussa(mikä ei SINÄNSÄ oo ees pitkä aika) niin huomaa kuinka on aina jotenkin helpompi hengittää kun saa olla sen vierellä. 

Nauru on kuplivaa, raikuvaa, huoneen täyttävää ja aitoa. Hiljaisuus rauhallista, tyynnyttävää, parantavaa, käsin kosketeltavaa ja vaivatonta. Puhe turhanpäiväisestä syvällisyyksiin, huonosta läpästä itkemiseen, kuiskauksesta huutoon. 

Tältäkö se tuntuu kun joku toinen on puolet susta?

Pakko kyllä sanoo, että älylliset lahjat on siirtyny kummatkin siihen Upen puoliskoon..

"Sä-oot-hirvee♥"