Gin and Juice

Äää oli ehkä paras pääsiäisloma ikinä. Koskenrannassa chillailua parhaiden kaa, mentiin pullonpyöritystä tuntitolkulla, ja kukaan säästyny noloilta jutuilta.. Mut sehän siitä kivaa tekeekin. Meikä sai ilokseen juosta Karjalapahvi päässä ympäri koskenrantaa ja Nina strippas (kännissä) lampputolppaa vasten. Mä olin selvänä 95% ajasta, sunnuntaina join neljä tölkkiä lonkeroita mut eihän ne kunnolla päähän noussu. Hyvä vaan, sitä paitsi nyt on jo uudet alkomahoolit kaapissa. Vitun rappioalkoholisti mäki. 

Noh, kerrankos sitä vaan eletään.

Huomenna on bilsan koe. Huomaatte varmaan kuinka oon tälläkin hetkellä nenä kirjassa opettelemassa munuaisten ja hermostotoiminnan saloja. Naaaaaaat. Asd, olis iha jees saada siitä ees seiska, meinaan ku numero vaarassa tippua.. Oikeestaan pitäis saada kasi, ettei tippuis. Toinen on sit ysiikan valtakunnallinen ens viikolla. Ah, en tajua siitä oikeesti hölkäsen pöläystä, että onnee vaan mulle, siitäkin pitäis saada kasi. Tehtiin tänää viime vuoden valtakunnallista tunnilla, en osannu siitä yhtäkään tehtävää. Tykki kutsuu? 

Mulle tilataan tänään skopa, sit tarvis vielä saada se kortti ennen uudistusta. Pidetään peukkuja että ehdin. Ei nimittäin oo kellään tässä perheessä varaa kustantaa mulle niitä ajotunteja jne. Ootan niin niin niin paljon että saan sen kortin. Ja kahen viikon päästä meikä lähtee Maltalle ft. 9B, sitäkin on tässä kohta odoteltu kaks vuotta.

Äiti on taas vitun ärsyttävä ongelma, jonka mielelläni myisin ihan niinku Spotifyssa kehotetaan. Blaablaablaablaa. EI KINOSTA. 

Huomaatko kun tulee pimeää?

Paperit tykkiin viety. Ette usko mikä helpotuksen tunne mussa nyt on. Huhhuh.

Oon jopa ihan toiveikkaalla mielellä sen suhteen et pääsisin sinne, jos vaan saan nyt millään pidettyä numerot ainaki nykysellä tasolla. Asd. Ehkä tää ei ookaan niin kamalaa.

Ja sit huomenna meen Lindalle yöks. Pitkästä pitkästä PITKÄSTÄ aikaa. Ootan sitä. 

Toivon ja odotan et se ois samanlaista kun ennenki. Ja vaikkei ois, nii kyl siitä jebaa tulee. Ollaan nyt tunnettu suunnilleen vuosi. Oispa jo kesä. 

Lol, Rita ja Jose sitte sutjakasti palas yhteen, onnea niiden suhteeseen ja silleen. Uskon että se on varmaan tosi tasapainonen ja luottamukseen perustuva.

Vois ottaa päikkärit, en jaksa tätä kusipäiden määrää o.o

Anteeks, tylsä merkintä.

Take me out of here.

GAAAASH EI MUUTA KUN ETTÄ AHDISTUKSEN SUPERMEGAMULTIHUIPENNUS.

Ylihuomenna pitää palauttaa viimestää ne tykin jutut.

LSAIHDRGÖALDHFÖGAODH

Kukaan ei halua enempää sirpaleita.

Aattelinpa nyt tänne jotai rustailla ku en vähää aikaa oo saanu aikaseks. 

Huhhuh ku on taas viime aikoina menny hiukkasen vitutuksen puolelle. Toisaalta stressi on suhteellisen hyvin kumonnu sen vaikutusta(ei kyllä millään hyvällä tavalla) mutta kumminkin. 

Oltii tänää keilaamassa Upen synttäreiden kunniaks. Oli perseestä. Koska mulle voitto on suhteellisen tärkee, vittuunnuin hyvin nopeesti siitä että olin koko ajan huonoin. Joten olin sit iha kamalan vittuuntunu ja niillä meni hermo muhun, suutuin niille ja lähin meneen. Porasin vartin kaupin keilahallin parkkipaikalla. En mä nyt sitä häviöö itkeny, ei se niin iso juttu ollu, ehkä jos oisin 10 vee tai alaspäin nii se ois saattanu johtua siitä. Mut Upella ja Miralla on joku ihme vastarinta mua kohtaan ja koko ajan saa jotai kommenttia jostain. Miksei ne voi ymmärtää etten oo mikää täydellinen kypsä aikuinen, vaa et mä oikkuan mistä haluan ja ne vois ainaki pitää suunsa kii siitä. En mäkää ala ilkkua kumpaakaa ku vaikka Mira poraa jotai et sen äiti ei huomioi sitä joittenki miesten takia, vaikka mun mielestä sellasesta on iha turha valittaa. Enkä mä ala haukkua Uppee sen omista tavoista. Mut miten vaa. Jos mun pitää olla niin saatanan aikuinen niiden mielestä, niin  ADIOS. Syökää päänne.

Positiivista tällä viikolla oli se, kun iskä pelasti mut stressiltä. Se hoiti mun harrastelausuntojen haun. Oon niin ylikiitollinen että kuolen. 

Jose on edelleen perseestä mutta oon niin toivottoman pahasti menettäny sydämeni sille, että tässä sitä vieläki vaa luodaan haikeita katseita sen takaraivoon koulussa. Hah, se on oikeesti niin kusipää ku ihminen voi olla. Vittu.

Sit tolla Hyppölälläki on jotai mua vastaan ku tuli valittaan jostai vitun leivän reunoista ku en syöny niitä ja sano et mun numero laskee. EI JUMALAUTA TOLLASESTA VOI LASKEE NUMEROO SAATANA VARSINKI PÄÄTTÖTODISTUKSEEN MIKÄ HELVETIN KUSIPÄÄ SEKI ON.

Ei vituta.

Hyvää illanjatkoo.

Olen unohtanut kaiken.

Tänään on hieman parempi päivä ku viimeset päivät on ollu. JOhtuen erittäin säälittävästä syystä jota en aio edes mainita nyt, koska siitä oon jauhanu jo muutenki liikaa. Vähän eri sävyyn vaa. Mutta anygay. Oon niin kusessa niiden harrastelausuntojen kaa, että oon melkeimpä jo toivoni menettäny. Enkun valtakunnallinen oli suhteellisen helppo. Matikan samoin. Onneks.

"Niin siis  PYYHEkumi, vai....?"

"Sä oot sairas."

"Niin säki."

Go go go go.

Ruohoko vihreämpää aidan

toisella puolen?

Aurinkoko paistaa kirkkaammin 

Etelän ihmisille?

Kuuko valitsee kenelle

näyttää tien

orjantappuraviidakossa?

Sinäkö otat ihan kenet

vain haluat?

Tämä voisi olla uusi alku.

Ette tiedä kuinka mua vieläkin vituttaa. Tai tiedätte varmaan. Mut silti. Haluun vaan kirota koko vitun pallon helvettiin. Haluun kiroilla. Huutaa oikeen kunnon ärräpäitä. 

Kusipää. Kusipää. KUSIPÄÄ. Valehtelija. 

SÄ. VALEHTELIT. JOKA. SANAN. 

Niin että haista vittu. Rakastan sua.

Tapa ittes.

Etkä sä hymyile, vaan söpösti irvistät.

Gaah, kevät. Tulee niin mieleen viime vuosi tähän samaan aikaan. Oltii näihin aikoihin lähdössä Berliinin iskän ja veljien kaa. Se oli kyllä kiva matka. Muistan ku luin siellä Pimeää puolta ja kluuntelin samalla levyä jonka olin ostanu Berliinin isoimmasta levykaupasta. Sanni tekstas et ne oli Pietan kaa saanu vuoden karkkilakon päätökseen. Uudet Converset hiersi hemmetisti kantapäitä, niissä on vieläkin veritahra vasemman jalan kantapäässä. Rakastin kulkee yksikseni pitkin niitä isoja katuja. Vietin aikaa auringon paisteessa hautausmaalla joka oli samalla kamalan pelottava ja kaunis. 

Tosta reissusta vähän päälle kuukauden päästä tutustuin Lindaan. Ihan järjetöntä että siitäkin on kohta vuosi. Aika on menny niin nopeesti että heikottaa. Ja siitä päivästä, 11.5.2010 eteenpäin, on tapahtunu niin paljon että vähemmästäki ois pää pyörällä. Niin mun ja Lindan välillä, ja kaikessa muussakin. Viime keväästä tähän kevääseen oon kokenu suunnilleen kaiken mitä ois olettanu mun kokeneen jo seiskaluokan kevääseen mennessä. Ehkä oon vähä hitaampi elämässä. 

Mut oon sentään alkanu elää. Vihdoin. Toisaalta nyt tää elämä on taas vähä elämätöntä koska Jose. Ja koska mä oon niin helposti koukutettavissa. Tässä se taas huomattiin. Päästän varmaanki ihmiset liian nopeesti liian lähelle. Aion päästää vastakin. En oo vielä tarpeeks traumatisoitunu. Joskus ihmettelen että millon on mun vuoro kokee kovia, hävettää että on ollu niin helppo elämä, ettei kehtaa kertoo omista "ongelmista" kun ne ei oo mitään verrattuna jonkun muun ongelmiin. 

Mutta kun kuitenkin haluais jauhaa siitä asiasta maailman tappiin. 

Ja ihan rehellisesti, ihan sama kelle siitä puhuis, tylsistyttäis kliseisillä tarinoilla siitä kuinka ihana ja kamala joku ihminen samaan aikaan on, kunha vaa sais puhua ja puhua ja puhua ja puhua. 

Asd, mä kuulostan niin typerältääääääääää.

Antakaa anteeks tällaselle pienelle rakastuneelle.

Ryan Farishin biisit tekee viime keväästä vielä elävämmän.