Stupid things.

Siivosin blogin. Kaikki tyhmät merkinnät jotka on tavallista turhempia tai oon tehny ne jonkun tunteenpuuskan vallassa, sillee et ne on vaa korneja.
Miten tähän on tultu, et ilman jotain ihmistä tuntuu, et mun elämässä ei oo sisältöö. Ei mitään. Ainoostaan koulu ja koti. Välillä talli. Ja näänhä mä ajoittain kavereitaki, sillon kun huvittaa.. Mut silti. Yhtäkkiä noilla ei oo väliä. Ihan tosi hei, oon kaikkialla niinku joku mun elämästä olis KUOLLU. Kohta porukka alkaa kysellä jotain sen suuntasta. Mitä niille sit vastaa? "Eeeei ku tosiaa ihminen jonka oon tuntenu 4 kk ja jonka kaa mulla oli salasuhde hylkäs mut sekä paljastu totaaliseks kusipääks ja nyt vituttaa." TUSKINPA. Nauraisin iteki itteni ulos rakennuksesta.
Silti kai kuuluu ihan hyvää. Ei viittis millään valittaa kellekään henkilökohtasesti näin pikkuasiasta.. Lisäks oon kans miettiny et vois alottaa uuden blogin, kun mua ahdistaa kirjottaa tänne. Lukijoiden joukossa kun on yks, jonka ei kuuluis olla sielä.. Eikä siinäkään oo mitää sellasta et haluisin jauhaa paskaa siitä tänne heti ku tietäisin et se ei seuraa tätä, koska mulla ei oo mitään syytä tehdä sellasta, mua vaan yksinkertasesti ahdistaa et se näkee nää. Ehkä en luota. Ehkä pelkään. Joo, pelkään.
Pelkään sun naurua.
Hömm sit Sannin innoittamana aattelin kirjottaa itelleni uuden hahmon ja alkaa roolaamaan. Joo älkää sanoko mitään, vetäydyn puuhasta jos se on liian ylivoimasta mulle.

Kuunnelkaa, rakastan. 

Lots Of Laugh

Mitä pitää tehä jos on rakastunu?

ps. Kielikoruunki oon rakastunu<3

I'm on fire for you.

Lisäilimpä näitä nyt sitte tännekin 8D

Closer

Kaippa sitä tännekki vois jotai vähä rustailla aikansa kuluks. Tarkotus ois tänää tehä päättötyöhön viimeset silaukset ja sit huokasta helpotuksesta, että se on valmis. Luulin etten koskaan onnistu koko jutussa.
Oltiin Miran kaa risteilyllä, ja oli ihan mahtavaa. Niin selvin päin ku vähä pienissäki, enimmäkseen selvin päin. Kuvamateriaali on suurimmaks osaks ehkä vähä liian kaunista kenenkään ulkopuolisen silmille, mut kyllä sieltä normaaleitaki (pitäis) löytyä, liitän varmaa tän merkinnän loppuun. Ostin keltasen Wescin (*shamed shamed shamed*) hupparin joka makso helvetisti, mut se vaan oli niin omnomnom nii oli pakko ostaa. Mira käytti koko reissun aikana huimat 4 euroo, en tajua miten se pystyy siihen. Lisäks hävisin pelikoneisiin 15 euroo, että ei harmita tai mitää. Kiitos Jose kun ehdotit tätä pelaamista nolshledsahgre. Ja hyvä minä kun kuuntelin.
Lauantaina meen ottaan kielikorun, pelottaa saatanasti. Siis se kipu. Oisko kokovartalopuudutus mitää? Tai kokokielipuudutus. Ja vähän ärsyttää ku jostai reiästä kehossaan joutuu maksaan 40 e. No mut ei voi mitää, toivotaa että se sit on sen arvonen kans.

"Oon aina miettiny miltä tuntuu nuolla jos kummallakin on kielikoru."

"No me koitetaan sit."
"Se ny oli itsestäänselvyys."

Viime lauantaina me otettiin Upen kaa kuvia, jäädyttiin tuol ulkona jossai minimekoissa, hyvällä onnella tuun vielä kipeeks. Vaikka tuskinpa, kun siitä on jo kumminki sen verran aikaa. Mun mielestä saatiin tällä kerralla hienoimmat kuvat mitä on ikinä otettu, että kyllä se sen arvosta ainaki oli. Tykkään ku muokkaus saa mun nassun näyttään siedettävältä, mikäli mahdollista. 

Lomapuuhista ei ookaan sit millään muulla saralla tietoo, kai sitä kapessa vois joku päivä piipahtaa häirimässä ihmisiä. Muuten mä sit luultavasti vaan lepään(=dataan ja syön) kotona, lataan akkua tuleville koulupäiville. 

Oon alkanu vakavasti epäillä mun kykyä käsitellä ihmisiä, se on aina ollukki huono mut se on kyllä menossa huimaa vauhtia alaspäin. Mitä tehdä kun on hypersosiaalinen mutta ei osaa toimia ihmisten kaa? Plah. Tarkemmin ajatellen mun ihmissuhteet on vähä sieltä täältä perseellää.

Hei joku Juha Tapio oli sit keikkailemassa siel 8D