Yksin mut ei yksinäinen.

Mä päivitän liian usein. Mut ku vituttaa vaa nii liikaa ja en haluu ragee kellekkää kaverille ku niitä ei kiinnosta. Katottiin äske Upen kaa Tyttö joka leikki tulella, se oli kyllä hyvä mut ihan kamalan raivostuttava, ku se lehdistö vääristelee asioita ja sit siitä tilanteesta saa iha väärän kuvan ja sit on koko ajan sillee et "vittu eiiii". Sentään oma vitutus unohtu hetkeks.
Kuuntelen Puhuvaa Konetta. Anteeks? No ei tää kyllä hyvä oo oikeestaan. Vois vaihtaa biisiä jos jaksais, mut ei kiinnosta eikä huvita. Sunnuntai-masennus, maanantai-vitutus. Huomenna sit luultavasti ketuttaa kahta kauheemmi. Voi sopuli. Det här livit är från anus. Kielioppivirheistä ei oteta valituksia vastaan.
Ikävä viime kesää. Kaikki oli suurimman osan aikaa hyvin, eikä ollu näin pirun kylmä. Kesän jälkee kaikki on vaa luisunu jotenki ovelasti mun käsistä. Ihmiset lähinnä.
Ja toi Jose. Haaaaah, harmi sille ettei se oo ainoo joka kohtelee mua niinku mikään ei haittais mua, mä en aio enää mennä siihen lankaan. Että se siitäkin sitte. Kuulemma hyvä. Miks se ei mun mielestä oo hyvä? Hyvästi elämä ja tervetuloa tylsä harmaa arki. Vittujee? Noh.. Kaks eri maailmaa ei vaan pystyny yhdistyyn.
Kattoo ny miten toi Hiihtoloma sit suttaantuu, että meenkömäs inne yöks vai en. Luultavasti en, en vaikka se kuinka anelis. Koska sen se kyllä osaa, jos ei muuta..-.-
Ok en jaksa enää jauhaa paskaaaaaaaaa.

Venus As A Boy.

Sillä jossain kaukana 

tuuli hyväili hänen mielensä

pehmeää pintaa ja 

sai sen huokailemaan nautinnon 

tuottamista

kylmänväreistä

Jotka juoksivat nopeasti

kiusoitellen mutta 

kuitenkin hellästi pitkin

mielen väreileviä

sateenkaarenkirjavia

aaltoja.

Ne leikkivät nauraen

eivätkä ne alunperin tarkoittaneet

Satuttaa.

I wanna lock you up on my closet.

Huonoista päivistä

Huonoimpia ovat ne

Joiden piti olla hyviä

Valoisia kuin auringon

Pisin säde

Iloisia kuin Coca Colan

Pienet pomppivat kuplat sen 

Pinnalla

Mitä tehdä kun

Säteet polttavat ihon 

Tummanpunaiseksi

Jos aurinkorasva on loppu

Ja kuplat kirvelevät

Kielen pinnalla

Kun unohdit että

Olet aina vihannut hiilihappoja

Nyt lepoa.

Portaat

Ylös mutta kuitenkin

Alas

Mäki

Alas mutta kuitenkin yleensä

Ylös

Rakastan

Sitä tunnetta kun

Sinä minua täydennät

Ja kuitenkin otat osan minusta

Lukolliseen laatikkoon

Selkäsi taakse piilotat ja nielaiset

Avaimen

Portaat

Alas mutta lopulta

Selkäsi taakse

Katsoin kelloa ja kalenteria.

Katse käytävän päästä

Sinä se jaksat silmiäni maailman tappiin

Minä puolestani 

En ketään

Katse yläkerroksesta

Sinä se jaksat pitkiä hiuksiani niin kauan 

Kuin hengität

Minä puolestani

En mitään

Huudahdus suustani

Minä se jaksan kaivata katsettasi 

Aina kun et katso

Sinä puolestasi

Sidoit silmäsi minulta

Kipu tyhjässä katseessasi

Sinä se jaksat siltikin ikävöidä

Jotain mitä ei ollutkaan.

Tällaista ei näe, kun ollaan kotona kahdestaan.

Jeesi viikonloppu, sellanen.. normaali.
Mut kumminki ain venaan maanantaita, kun näkee Josee.
Kirjotin sit Sannille kirjeen. Periaatteessa se oli mun vuoro. Kesällä se jäi siihen kirjeeseen jonka Axel anto mulle, hiukan kärsineenä tosin. Eli siis joo. Meikän vuoro. Ei siinä nyt mitään kovin järkevää oo, mut toisaalta, tarviiko ollakaan? Käsite "järkevä" ei muutenkaan oikeen natsaa muhun.
Katoin just jonku hemmetin kauhuelokuvan joka oli vaan k15, mut eihän mun pieni mieli sellasiakaan kestä.
Mustahiuksinen tyttö teurasti mut.

Would you go along with someone like me?

Ei hitto. 

Oon ollu sisällä uudestavuodesta tähän päivään lähes koko ajan. Tää päivä herätti mut mun koomasta. 

Ekaks heräsin kolmen sijasta kymmeneltä, koska piti mennä hammaslääkäriin. Ja sit Uppe tuli tänne pitään seuraa. Katottiin American Beauty, ja tykkäsin ainaki ite. Välillä ehkä hiukan liian yököttävän perverssi jopa mulle, ihmiselle joka sentään ajattelee valehtelematta kaiken kaksmielisesti.

Sit loppu aika vaan maattiin keskellä mun huoneen lattiaa, mun pää Upen sylissä ja kaiuttimista Anna Puuta, jota lauloin mukana. 

Tälleen kun on viimeks nähny tota ihmistä koulussa(mikä ei SINÄNSÄ oo ees pitkä aika) niin huomaa kuinka on aina jotenkin helpompi hengittää kun saa olla sen vierellä. 

Nauru on kuplivaa, raikuvaa, huoneen täyttävää ja aitoa. Hiljaisuus rauhallista, tyynnyttävää, parantavaa, käsin kosketeltavaa ja vaivatonta. Puhe turhanpäiväisestä syvällisyyksiin, huonosta läpästä itkemiseen, kuiskauksesta huutoon. 

Tältäkö se tuntuu kun joku toinen on puolet susta?

Pakko kyllä sanoo, että älylliset lahjat on siirtyny kummatkin siihen Upen puoliskoon..

"Sä-oot-hirvee♥"